Rakennuksen historiaa
Kun Ruotsin kuningashuone menetti v. 1809 päättyneessä sodassa Suomen Venäjän keisarikunnalle, tuli Helsingistä Suomen uusi pääkaupunki. Yksi uuden hallitsijan, Keisari Nikolai I:n, tärkeimmistä kehittämiskohteista pääkaupungissa oli vankilaolojen nykyaikaistaminen. Hänen toimestaan aloitettiin v. 1832 Katajanokalla rakennushanke, joka valmistui vuonna 1837. Tämä kyseinen rakennus on nykyisen hotellin valkoiseksi rapattu osa.
Tässä vanhimmassa rakennuksen osassa sijaitsee myös entinen vankilan kirkko. Kirkko oli valmistuessaan Helsingin toiseksi vanhin, ainoastaan Helsingin Vanhakirkko on tätä vanhempi. Kirkosalissa on edelleen alkuperäinen lattia, joka on tehty todennäköisesti käsin sahatuista lankuista ja sen nykyinen värimaailma on peräisin 1800 -luvulta. Kirkkosalin ainutlaatuinen miljöö on Museoviraston suojelema.
Philadelphia malli – kaikkien vankiloiden esikuva
Vankilan laajentaminen tuli ajankohtaiseksi 1800 -luvun loppupuolella. Keisari Aleksanteri III rakennuttikin kolme punatiilistä siipeä käsittävän laajennusosan, joka valmistui vuonna 1888. Lisärakennus edustaa myöhäisgoottilaista arkkitehtuuria.
Se on myös klassinen esimerkki Philadelphia mallista, joka kehitettiin Amerikassa 1800- luvun alkupuolella. Philadelpia mallin mukaan rakennettu vankila oli moderni, avoimen keskushallin ympärille konstruoitu vankila, jossa kapeiden käytävien äärellä oli sellejä molemmilla puolin käytävää. Käytännössä samoilla piirrustuksilla ja mitoilla rakennettiin vankiloita ympäri maailmaa koko 1800-luvun ajan. Philadelphia malli olikin aikanaan yksi ensimmäisistä kansainvälisistä brändeistä.
Katajanokan lääninvankila oli aikanaan teknisesti edelläkävijä. Rakennuksessa oli keskuslämmitys jo 1800-luvun lopulla, kun useimmissa kaupunkitaloissakin huoneistojen lämmitys hoitui vielä huonekohtaisten kakluunien avulla. Vankila oli myös yksi ensimmäisistä sähkövalojen käyttäjistä.
Helsingin lääninvankila v. 1837 - 2002
Helsingin lääninvankila eli Nokka tai Skatta oli tutkintavankila. Sinne passitettiin oikeudenkäyntiä odottamaan Etelä-Suomen läänissä rikoksiin syyllistyneitä, joiden odotettavissa oleva tuomio oli vähintään 2 vuotta. Lisäksi Katajanokalla oli ns. sakkovankeja eli henkilöitä, jotka eivät olleet maksaneet sakkojaan ja sakko oli muunnettu vankeusrangaistukseksi.
Helsingin lääninvankila vastaanotti aikanaan noin 40 % kaikista Suomen vankiloihin päätyneistä vangeista. Vankilassa oli 164 selliä ja niissä 128 paikkaa miehille ja 7 naisille. Ulkomaalaisia oli 37 eri maasta. Vankilassa oli pitkät ajat ylikuormitusta ja vankien määrä nousi ajoittain reilusti yli 200 henkilöön.
Katajanokan vankilan elämää kautta aikain
Vankiloiden virkamieskuntaan kuuluivat 1800-luvun lopulla tirehtööri, saarnaaja, lääkäri, kirjanpitäjä ja opettaja. Palveluskuntaan kuuluivat työnjohtaja, vahtimestari, lukkari sekä vahtimiehet ja -naiset.
Vuoden 1866 asetus jakoi vapausrangaistukset kolmeen ryhmään: kuritushuone-, vesileipä- ja vankeus-rangaistukseen. Kuritushuoneen tarkoitukseksi määriteltiin rikoksentekijän säilyttämisen ja työvoiman hyödyntämisen lisäksi parannus opetuksella, kurilla ja työllä.
1940-luvulla vankilan kellarissa ei ollut viemäröintiä. Kellarikäytävän keskellä oli likaoja, jossa oli joskus rottiakin.
Sodan jälkeen vankilarakennusta korjattiin pitkäjänteisesti. Vangit tekivät puu- ja sähkötöitä sekä sepäntöitä. Selleissä tehtiin harjoja ja kudottiin mattoja. Naisvangit kutoivat, pesivät, mankeloivat ja silittivät sekä hulpioivat armeijan nenäliinoja, joita oli tilattu 35 000 kappaletta.
Ruoka oli sodan jälkeen hyvin yksinkertaista, lähinnä soppaa ja joskus suolalihaa. Aamupalaksi vangit saivat velliä tai puuroa. Kerran viikossa aamiaiseksi tarjottiin keitettyjä perunoita ja suolasilakoita. 1950-luvulla vankilan muuria pitkin kasvoi tomaatteja. Muurin toisella puolella viljeltiin porkkanaa ja punajuurta. Virkailijoiden talon edessä kasvatettiin kukkia, joita johtajan rouva myi torilla.
Nokalla oli 1950 luvulla opinto-, voimistelu- ja urheilu-, laulu- ja shakkikerhot sekä englanninkielen kerho. Kerhotoimintaan saivat osallistua tuomiotaan kärsivät vangit.
1960-luvulla Helsingin lääninvankilan läpi kulki noin 10 000 vankia vuodessa. Joskus kahdeksan hengen yhteisselliin jouduttiin tilapäisesti laittamaan jopa kolmekymmentä vankia.
Tärkeitä vuosilukuja
1749
Ensimmäinen vankilarakennus, Helsingin kruununvankila, rakennettiin Katajanokalle vuonna 1749.Se oli puurakennus, jossa oli viisi huonetta ja eteinen. Tämän rakennuksen tuhouduttua tulipalossa, sen tilalle rakennettiin toinen kruununvankila vuonna 1800.
1837
Helsingin lääninvankila valmistui 1837. Viisi vuotta tätä aiemmin Nikolai I hyväksyi laaditut piirustukset ja antoi luvan rakentaa uusi, kivestä rakennettava vankilarakennus entisen kruununvankilan viereen. Uudessa vankilassa oli 12 vankihuonetta, kaksi vartijoiden huonetta ja jumalanpalvelushuone. Tämä, aikanaan Helsingin toiseksi vanhin kirkko, on ollut valmistumisestaan asti samassa käytössä.
1888
Helsingin lääninvankilan laajennusosa valmistui. Keisari Aleksanteri III rakennutti kolme punatiilistä siipeä käsittävän laajennusosan. Tämä osa rakennusta edustaa myöhäisgoottilaista arkkitehtuuria ja se on klassinen esimerkki Philadelphia mallista, joka oli kehitetty vuosisadan alkupuolella Amerikassa. Lisäosan valmistuttua vanhempi osa muutettiin hallintorakennukseksi. Laajennuksen jälkeen vankisellejä oli 164.
1944
Helsingin lääninvankila sai osuman ilmahyökkäyksessä helmikuun 6. päivänä 1944. Lentopommi räjähti illalla klo 20.30 lähellä vankilan leipomoa surmaten vartijan ja sytyttäen tulipaloja. Viisi vankia käytti pommitusten aiheuttamaa hämminkiä hyväkseen ja karkasi.
2002
Vankilatoiminta Katajanokalla loppui vuonna 2002, kun viimeiset vangit siirrettiin uuteen vankilaan Vantaalle.
2006
Hotelli Katajanokan rakennusurakka pääsi alkamaan. Kalterit poistettiin, ikkuna-aukkoja lisättiin ja tonneittain maata kuljetettiin pois. Lähes entisellään on säilytetty Museoviraston suojelema keskikäytävä, rakennuksen ulkoseinät sekä vankilaa ympäröivä muuri.
2007
Toukokuun puolivälissä Katajanokan historiallinen vankilamiljöö herää uudelleen henkiin korkeatasoisena hotellina.
Tunnettuja vankeja
Risto Ryti
 |
Risto Rytistä tuli koko sotasyyllisyysnäytelmän symboli. Hän toimi talvisodan aikana pääministerinä ja vuosina 1940-1944 presidenttinä. Dramaattinen päätös hänen valtiomiesuralleen oli vuonna 1944 tehty Rytin Ribbentropin -sopimus. Rauhan aikaansaamiseksi Ryti joutui eroamaan virastaan. Sotasyyllisyysoikeus tuomitsi hänet kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen virka-asemansa väärinkäyttämisestä valtakunnan vahingoksi. Oikeudenkäynnin ajan häntä säilytettiin Katajanokalla, jossa hän kulutti aikaansa kirjoittamalla. |
Väinö Tanner
 |
Väinö Tanner toimi valtiollisen uransa aikana valtiovarainministerinä, pääministerinä ja presidenttiehdokkaana. Hän oli Rytin ja Mannerheimin jälkeen keskeisin vaikuttaja Suomen politiikassa talvi- ja jatkosodan aikana. Lisäksi Tanner oli länsimaisen työväenaatteen vaikutusvaltaisin edustaja Suomessa, mikä teki hänestä Moskovan silmätikun. Sotasyyllisyysoikeus tuomitsi hänet viiden ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen. Oikeudenkäynnin ajan Tanneria säilytettiin Katajanokalla, jossa hän tuli tunnetuksi äänekkäänä kuorsaajana. |
Hella Wuolijoki
 |
Maanpetoksesta tuomittu kirjailija Hella Wuolijoki kuvasi Katajanokan pommitusta 6.2.1944 kirjassaan: "Sunnuntai-ilta. Kirjoitan sellissäni. Ulkona on hälytys. Lentokoneet sahaavat ilmaa ja pommit alkavat ulvoa. Ikkunasta se tuli sisään. Ikkunanraameja ja kaltereita paiskautui sortuvaa seinää vasten. Liekit loimusivat ikkunassa ja yhtäkkiä käsitin: talo palaa. Ulkoa alkaa kuulua huutoa: "Ovet auki! Me palamme elävältä, pedot, ovet auki". Koetan huutaa mukana, mutta en kuule omaa ääntäni. Alaruumiiseni on sattunut, selässäni on kouristus, en voi liikuttaa muuta kuin käsiä." |
Lähde: Jaana Veikkola, Helsingin lääninvankilan historiikki