Tunnettuja vankeja 

Risto Rytistä tuli koko sotasyyllisyysnäytelmän symboli. Hän toimi talvisodan aikana pääministerinä ja vuosina 1940-1944 presidenttinä. Dramaattinen päätös hänen valtiomiesuralleen oli vuonna 1944 tehty Rytin Ribbentropin -sopimus. Rauhan aikaansaamiseksi Ryti joutui eroamaan virastaan. Sotasyyllisyysoikeus tuomitsi hänet kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen virka-asemansa väärinkäyttämisestä valtakunnan vahingoksi. Oikeudenkäynnin ajan häntä säilytettiin Katajanokalla, jossa hän kulutti aikaansa kirjoittamalla.

Väinö Tanner toimi valtiollisen uransa aikana valtiovarainministerinä, pääministerinä ja presidenttiehdokkaana. Hän oli Rytin ja Mannerheimin jälkeen keskeisin vaikuttaja Suomen politiikassa talvi- ja jatkosodan aikana. Lisäksi Tanner oli länsimaisen työväenaatteen vaikutusvaltaisin edustaja Suomessa, mikä teki hänestä Moskovan silmätikun. Sotasyyllisyysoikeus tuomitsi hänet viiden ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen. Oikeudenkäynnin ajan Tanneria säilytettiin Katajanokalla, jossa hän tuli tunnetuksi äänekkäänä kuorsaajana.

Maanpetoksesta tuomittu kirjailija Hella Wuolijoki kuvasi Katajanokan pommitusta 6.2.1944 kirjassaan: "Sunnuntai-ilta. Kirjoitan sellissäni. Ulkona on hälytys. Lentokoneet sahaavat ilmaa ja pommit alkavat ulvoa. Ikkunasta se tuli sisään. Ikkunanraameja ja kaltereita paiskautui sortuvaa seinää vasten. Liekit loimusivat ikkunassa ja yhtäkkiä käsitin: talo palaa. Ulkoa alkaa kuulua huutoa: "Ovet auki! Me palamme elävältä, pedot, ovet auki". Koetan huutaa mukana, mutta en kuule omaa ääntäni. Alaruumiiseni on sattunut, selässäni on kouristus, en voi liikuttaa muuta kuin käsiä."